Uutisia Alman, Neron ja Manun elämästä
7.1.2009
Hauskaa uutta vuotta kaikille!
Nero täytti eilen 5-vuotta. Lue lisää Neron tarinoita tästä!
Meillä on nykyään hyvä karvavekkari, jossa on myös torkkuherätys-toiminto. Erinomaisena vekkarina toimii siis Manu. Se tulee herättämään joka aamu, kun kello soi. Nuolee naaman ja tarvittaessa istuu päällä rinnan päällä, jos ei muuten yletä. Torkku-toiminto toimii hyvin. Jos ei vielä halua herätä, pitää Manua painaa nenästä, niin herra odottaa 5-10 minuuttia, katselee, että joko ne nousee ja alkaa sitten nuolemaan uudestaan naamaa, jos ei liikettä näy. Lempeä herätyskeino siihen verrattuna, että nuorempana Manu tuli herättämään siten, että se nuoli naamaa ja erityisesti nenää niin innokkaasti, että siihen melkein tukehtui. Mutta kaiketi tuossa herätyksessäkin on omat oppikirjansa, joita Manu on lueskellut.
Manu ja Alma ovat käyneet innokkaasti uimassa, kun Lakelandinterrierit ry:n uintivuorot taas alkoivat. Almahan on jo kokenut uinti-veteraani, joka vinkuu, jotta pääsisi nopeammin altaaseen. Manu ensin arasteli ajatusta uimisesta, mutta kun kaveritkin menivät uimaan, niin Manu meni perässä. Olimme aina puhuneet, että tuo uinti on hyvä laji, kun koirat eivät pääse tappelemaan tai rähisemään siellä altaassa. Noh, Manu pisti tämänkin ajatusmallin uusiksi. Poika meni nimittäin varastamaan edellään uineen Peikun lelun Peikun suusta! Olin vielä antanut Peikulle etumatkaa melkein puoli allasta, ennen kuin päästin Manun altaaseen. Mutta Manu menikin ja otti Peikun kiinni, tarrasi Peikun uintiliiveihin, että pääsi kunnolla rinnalle, rähähti, nappasi Peikun lelun sen suusta ja ui ohi. Kyllä Peikku vähän hermostui... Ja Manu veinasi tehdä saman vielä uudestaan, mutta silloin Peikku jo tiesikin, mitä on Manulla mielessä eikä antanutkaan lelua niin helpolla.
Seuraavalla uintikerralla meitä olikin vähemmän uimassa ja Alma ja Manu saivat jakaa altaan keskenään. Toinen ui toista laitaa ja toinen toista. Hyvin meni, Manu nouti vinkukalaansa todella mallikkaasti. Jos ei onnistunut ottamaan kalaa suuhunsa ensimmäisellä kerralla, otti se kalan suuhunsa sitten toisella kierroksella. Nyt kolmannella uintikerralla Manu oli pakko laittaa hihnaan kiinni, kun se veinasi alvariinsa lähteä varastelemaan muiden leluja. Muut uivat nätisti jonossa altaan toisella reunalla, niin Manu kaarsi toiselta laidalta jonoon mukaan ja suunnitteli ottavansa jonkun lelun. Mutta eihän se käy, joten hihnassa uintia sen jälkeen. Joka sujui sekin mainiosti!
9.11.2008
Kylläpä on taas aika vierähtänyt! Manu tuli, näki ja voitti! Heinäkuun puolesta välistä lähtien päiviämme on ilostuttanut tämä Englannin ihme. Pikkumies on ehtinyt ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta eniten ilostuttaa. Nero suli muutamassa päivässä, meidän ihmisten kohdalla siihen meni varmaan kaksi sekuntia. Alma ei ollut ihan yhtä ihastunut uudesta tulokkaasta, joten onneksi ne eivät asusta samassa taloudessa. Manu makoilee tässä sylissäni tätä kirjoittaessa, joskin se samalla pohtii pitäisikö tästä lähteä johonkin tai löytyisikö pöydältä jotain mielenkiintoista.
Ensimmäiset päivät Manun kanssa menivät ihmetellessä. Rytmi oli päivisin aika tasaisesti kaksi tuntia unta, kaksi tuntia hereillä. Ja useimmiten ne unihetket eivät menneet yksiin meidän unihetkien kanssa. Tietenkään. Nykyään kuitenkin tuntuu, että Manu olisi ollut meillä jo ikuisuuden, vaikka kalenteria katsottaessa paljastuu, että siitä on vasta 3,5 kuukautta kun herra saapui. Nero on alkunihkeyden jälkeen tajunnut, että tuo on lakelandinterrieri ja hyvin mukava sellainen. Sen kanssahan voi riehua. Pojilla onkin aivan omat leikit, joihin kukaan muu ei oikein pääse mukaan. Pojat myös oppivat toisiltaan, joskus liikaakin. Nerosta jopa tuli aikamoinen pentu, kun Manu tuli taloon. Mutta nyt on meno jo tasaantunut. Onneksi.
25.6.2008
Saammeko esitellä: Manu, 8 vko. Herra siis saapuu heinäkuun puolessa välissä. Nimi tuli monen mutkan kautta, mutta lähinnä siitä, että Manu tulee Manchesterin läheltä. Ja Manchester United-fudisjoukkuehan lyhennetään ManU. Ei ole ainakaan vaikeuksia löytää Manu-nimettyä krääsää! :o)
 |
 |
17.6.2008
No niin, kuukauden kuluttua meillä on kaksi koiraa. Nopeasti se aika vierähtää... Eilen saimme Pirjon kautta viestiä kasvattajalta, että pentu on hyvinkin lupaava ja voi hyvin! Nimikin on jo valmiina. Ainakin tällä hetkellä. Se voi vielä muuttua, joten kerrotaan se sitten, kun pentu on täällä!
Kesäkuun alussa olimme Somerolla Lakelandinterrierit ry:n ongelmakoirakoulutuksessa. Tai oikeamminhan se oli tapakoulutusta, mutta erittäin hyödyllistä sellaista! Kouluttajana toimi Heidi Niskanen Sammatista. Hän on KIVA-Teamin ongelmakoirakouluttaja. Somero-lehden jutun koulutuksesta voit lukea tästä! Nerolla on taipumusta rähjätä vastaantuleville koirille, joten siksi koulutus oli erittäin hyödyllinen. Kouluttajan neuvot rähjäämistilanteisiin tai oikeastaan niiden välttämiseen olivat seuraavat: 1. poistu tilanteesta tai 2. kyykisty koiran viereen ja pidä siitä kiinni. Yleensähän huonot tavat syntyvät oppimalla ja rähjäämisen Nero on oppinut Muumilta. Tähän asti olen käyttänyt mahdollisissa rähjäystilanteissa tuota paikalta poistumista aina kun mahdollista, mutta kuten monet tietävät, kaupungissa se ei aina ole mahdollista. Testasin sitten tuota toista vinkkiä, eli pysähdymme, kyykistyn Neron viereen jo hyvissä ajoin ennen kuin toinen koira on kohdalla ja se TOIMII!!! Nero ei ole rähjännyt lenkillä kertaakaan, kun olen sen vieressä kyykyssä. Tämän tavan idea on siinä, että kyykyssä ei tule kiristettyä remmiä ja sitä kautta annettua signaalia koiralle, että nyt pitää rähistä. Ihminen myös hengittää rauhallisemmin, kun on kyykyssä, joten koirakin on rauhallisempi. Nyt kun vielä saisimme pennun opetettua alusta asti hyville tavoille! No, pentukouluun olemme jo menossa!
Kävimme viime viikonloppuna Forssan tai oikeammin Tammelan kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Näyttely pidettiin kauniissa Mustialan kartanon maastoissa. Nero pääsi mukaan turistina. Pojalla oli taas mukava tuijotella muita koiria ja haistella hajuja, varsinkin kun ei itse tarvinnut mennä kehään! Minullakin oli ennen näyttelyä joku syy trimmata Nero kuntoon, koska eihän osittain trimmatun koiran kanssa kehdannun mennä näyttelyyn! Sain Mikalta yllärilahjaksi joku aika sitten australialaisen airis-kasvattaja Jane Harveyn DVD:n ”How to Groom an Airedale” eli kuinka trimmata airis. Siinä Jane opastaa 7 viikon ohjelman, jolla airis saadaan näyttelykuntoon. Erinomainen DVD, nyt on Nerokin melkein näyttelykunnossa vaikka ei olekaan näyttelyyn menossa. Täytyy vaan pitää se tuossa kunnossa!
Juhannus on viikonloppuna, vaikka ei siltä tunnu. Keskikesä vai? No, onneksi ei ole vielä lomaa! Sateessa on mukava tehdä töitä. :o)
HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!
27.5.2008
Onpa aikaa taas kulunut kun viimeeksi tänne kirjoittelin! Paljon onkin taas tapahtunut.
Kävimme Neron kanssa hierontakurssilla huhtikuussa. Yllättävän hyvin tuo poika siihen hierontaan rauhottui, vaikka ympärillä oli monta vierasta koiraa ja melkein kaikki vielä isoja uroksia. Mutta kyllä se Nero taisi siitä hieronnasta nauttiakin ja selkeästi jotkut paikat esim. niska hiukan olivatkin jumissa. Nero rauhoittui siitä hieronnasta niin kovasti, ettei sen jälkeen edes kotikulmilla rähjännyt vastaan tuleville koirille! Täytyypä taas muuten ryhdistäytyä ja alkaa hieromaan Neroa useammin.
Kurssi oli muutenkin erittäin hyödyllinen, oppi paljon uutta asiaa koiran fysiologiasta. Erittäin hyvänä "harjoittelukoirana" koiran lihaksistosta toimi kouluttajan greyhound. Sen rotuisilla koirilla kun nuo lihakset näkyvät niin selkeästi! Varsinkin kun koira juoksi vielä kilpaa...
Olemme myös käyneet uimassa koirakylpylässä, vaikkakin Nero ei päässytkään mukaan. Tai Neron mielestä varmaan "onneksi ei tarvinnut lähteä mukaan". Alma kuitenkin oli uimassa joka kerralla ja hienosti viimeisellä kerralla altaaseen mahtui jopa 7 leikkiä uimaan samaan aikaan! On ne siinä mielessä fiksuja koiria, että vaikka altaan reunalla kuinka äristään ja muristaan, ei altaassa tarvitse taistella muussa kuin nopeudessa! Hauskaa oli aina ja kiitos kaikille mukana olleille näin jälkikäteenkin. Sääli, että viimeisellä kerralla oli hiukan häsäkkää uintivuorojen kanssa.
Almasta on tulossa pikku hiljaa maalaiskoira, niin paljon se on ollut mökillä. No parempi niin, sillä siellä se saa olla koko ajan vapaana. Nerokin saattaa päästä mökille juhannuksen jälkeen. Katsotaan nyt. Nero kun on alkanut taas osoittaa oireita ulvomisesta yksin jäädessään. Täytyy laittaa taas sitruunapanta kuntoon, niin eiköhän se siitä. Mutta voi Neppula silti lähteä "lomalle" mökille.
Englannista on myös uutisia! Poika tulee kuin tuleekin meille! Vapun jälkeen pistin Englantiin sähköpostia, että eikö teillä tosiaan ole pentuja. Saredon-kennelistä tulikin yllättäen vastaus, että joo, on täällä viikon ikäinen urospentu. Ensimmäinen reaktio oli, että jee, heti tänne! Nyt saimme vahvistuksen, että pentu voi tulla heinäkuussa meille.
"Kuriiri" on jo valmiina, nyt vain lippuja varaamaan! Emme siis itse lähde hakemaan pentua, vaan Mikan sisko hakee pennun Englannista. Parempi (ja HALVEMPI!) näin, sillä voin kuvitella itseni ihmettelemässä Manchesterin lentokentällä, että mihin mun pitää mennä. Ja jos joku alkaisi kertomaan, että ei nyt pääse koneeseen pennun kanssa, niin varmasti parkuisin "MUT MÄ HALUUUUUN!!!" ja tietenkin suomeksi!
Nyt pitäisi keksiä pennulle nimi, joten nimi ehdotuksia otetaan vastaan! Pitää alkaa myös Neroa henkisesti valmistamaan pentuun, melko suuri muutos meille kaikille... Paljon on vielä tehtävää, ennen kuin pentu tulee. Onneksi meillä on pennun ensimmäiset viikot lomaa. Siihen meni sekin rentoutuminen...
Alla vielä kuva Almasta uimassa sekä Salli-tytön 5-vuotissynttäreiltä. Huomatkaa poseeraus viimeisessä kuvassa! Poseeraus tuli pyytämättä. Huippulahjat olivat dinosaurus-lelu, vesipyssy, teltta sekä Nasu-tyyny.
 |
 |
 |
 |
23.3.2008
Alma kävi tutustumassa kettuluoliin tämän kuun alussa. Kyllähän tuosta meidän "seurakoiraterrieristä" sitä vanhaa alkukantaista lakelandinterrieriä vielä löytyikin, vaikka sitä suuresti epäilimme. Mutta kaipa se täytyy uskoa, vietitkin kulkevat suvussa! Alman Muumi-äiti oli erittäin metsästysintoinen ja -viettinen, ja kuuleman mukaan myös Alman Arttu-veli on kovasti innoissaan metsästyksestä. No, hyvä tietää, että Almaltakin löytyy vielä viettiä, mutta eipä sitä sen enempää tarvitse sille kertoa, mitä kettujen kanssa pitäisi tehdä. Nyt kun on niin mukavaa, kun voi pitää metsässäkin koiraa vapaana! Muumihan ei ollut vapaana kuin mökillä, jossa ei tarvinnut pelätä auton alle jäämistä sekä koirapuistoissa.
Neppula-peppula on oppinut uusia temppuja ja taitoja. Selkeästi poika alkaa kuvittelemaan itsestään hiukan liikoja, kun noita johtajan elkeitä alkaa näkymään... Kyllä se Muumi piti tuonkin otuksen hyvin kurissa! Mutta kyllä se siitä, toivottavasti Nero ei ole enää pitkään ainut koira, jolloin joutuu jakamaan huomion jonkun muun kanssa.
Tästä Englannin ihmeestä sen verran uutisia, että niin ihmeellistä kuin onkin, Englannissa ei ole tällä hetkellä kuin narttupentuja vapaana... No kyllä se urospentukin sieltä varmasti jossain vaiheessa syntyy, joten odottelemme edelleen! Kenneli tosin vaihtui matkan varrella, sillä kävi ilmi, että kennelistä josta suunnittelimme ottavamme pennun, on tulossa parin vuoden sisään kaksi muutakin urospentua Suomeen. Olisi jo liikaa Suomen pienelle leikki-kannalle, jos mekin ottaisimme sieltä uroksen. Joten seuraillaan muita kenneleitä!
14.1.2008
Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Paljon on ehtinyt tapahtua edellisestä kerrasta. Ossi-pentu oli kylässä (Neron juttu), Almakin kävi kylässä. Nero kävi silmälääkärillä ja sai uudet lääkkeet, poika oli liiaksi tottunut edellisiin, eivätkä ne enää tehonneet kunnolla. Nyt silmät ovat taas vaaleat!
Nero täytti jo 4 vuotta viikko sitten sunnuntaina. Onnittelut pojalle ja hänen sisarruksilleen!
25.11.07
Alma ja Nero kävivät uimassa Koirakylpylä Aptuksessa. Alma tykkäsi kovin, Nero ei niinkään! Käy lukemassa Neron juttu tapahtumasta.
27.9.07
Muumi siirtyi pilvien päälle metsästämään munuaisten vajaatoiminnan väsyttämänä... Kaipaus on suuri!