Neron kertomaa
9.7.2008
Käväisimpä tuossa jo kesälomalla! Vietin pari viikkoa Alman seurana heidän mökillään. En olekaan siellä vähään aikaan käynyt. Onneksi sielläkin oli melkein oma sohva, jossa sai löhöillä! Muumi näytti mulle aikoinaan paikkoja ja reviiriä, kun ensimmäisen kerran siellä kävin. Mamman mielestä se kaikki ei kyllä ole meidän reviiriä (miten niin naapureiden tontit eivät ole meidän reviiriä???), joten tällä kertaa jouduin olemaan aina ulkona ollessani narussa kiinni. Aika tylsää, mutta ei kai sille mitään voi. Teen kuulemma liian pitkiä reviirin tutkimislenkkejä muuten. Joskus täytyy tyytyä kohtaloonsa.
No, nyt olen taas kotona. Ainoa ikävä puoli tässä on se, että olen päivät yksin kotona. Eipä siinäkään mitään haittaa ole, saanpahan nukkua rauhassa. Mulla on vaan kaulassa sellanen tosi ikävä panta, joka suihkauttaa sitruunaa silmille, jos yritän ilmoittaa, että täällä olen. Sitruuna on pahaa, joten olen todennut, että on parempi olla hiljaa. Ja mulla on jotenkin sellainen tunne, että mua vakoillaan koko ajan kun olen kotona. Ja tottahan se on. Kamera pyörii koko ajan ja mikrofonit ovat päällä. Mamma haluaa tietää mitä teen päivisin. No, olenkin niin fiksu, että välttelen sitä kameraa. Pohtikoon siinä sitten mitä teen!
Kohta meillä alkaa oikea loma. Tai no, voiko sitä lomaksi kutsua, kun se ipana tulee. Koulutusloma siitä tulee. Milloinkahan sitä saa sitten nukkua rauhassa???
Ai niin, olen todennut, että mä en ole ongelmakoira, vaan mamma on ongelmaomistaja. Näinhän se menee... Koiran pitää opettaa omistajaa! Hauskaa kesän jatkoa kaikille!
 |
|
|
|
|
|
17.6.2008
Minäkö muka ongelmakoira?
No, ongelmakoirakoulutuksessa oltiin. Ja kivaa oli! Laulettiin kavereiden kanssa, kun ihmiset olivat luennolla ja sain ihan kouluttajan pyynnöstä kertoa muille kuka mä olen eli ihmisten kielellä rähistä. Tuttuja oli kauhesti paikalla, oli serkut Caro ja Nasta sekä Alma tietysti. Carolle uskalsin taas uhitella, koska se oli hihnassa ja mulla oli Mamma mukana. Ja Nasta oli ihana, kuten aina! Mutta en päässyt sen luokse, vaikka kuinka kiskoin. Ikävää. Ongelmakoirakoulutus jatkui myös viime viikonloppuna, kun mulla on ollut tapana rähjätä mökki-naapuri Irjalle, koska hänellä on todella pelottava rollaattori-niminen kapistus. Nasta tuli ihmisineen kylään ja kun ihmiset olivat tarpeeksi kahvitelleet, mentiin ulos. Ja voi hurja, ne hakivat sen rollaattorin! Pitihän mun sitten sitä vähän haukkua ja ilmoittaa, että ei kannata tulla lähemmäs. Mutta kuinkas kävikään, Wippe vaan tuli lähemmäs rollaattorilla, mut mä sainkin makupalan. Ja sitten me lähdettiin Wipen ja rollaattorin kanssa pikku lenkille. Vähän piti väistellä sitä rollaattoria, mutta aika kovaa sillä pääsee! Vedin sitä nimittäin perässäni, kun Mika huusi mua luokseen. Ja makupaloja sateli koko ajan. Ei se enää niin pelottava laite ole, mutta täytyy vielä miettiä asiaa.
Näyttelyssä käytiin sunnuntaina. Olipas taas paljon koiria! Siellä oli yksi erittäin nätti leikki-tyttö nimeltään Lyyli. Voi että mikä lyyli se olikin! Pieni ja söpö! Oli kuulemma saanut edellisenä päivänä Muotovalion tittelin! Sen hän ansaitsikin! Ja olihan siellä airiksiakin, mutta nekin olivat ihan kivoja. Mikä parasta, mä sain sieltä näyttelystä ison kasan possunkorvia ja uuden hienon kaulapannan! Oikeastaan aika mukava se kaulapanta, nyt kun siihen on tottunut. Ei purista eikä kiristä.
Se mistä mä en pitänyt viikonloppuna ja samoin edellisenä viikonloppuna oli, ku Mamma herätti mut aikasin sunnuntai-aamuna. Mä kuvittelin, et mä pääsen lenkille, mut eikä mitä, trimmipöydälle mä pääsin. Mut kai sitä on joskus myös siistiydyttävä ja hankittava kesäkarva. Ei oo sitten auringonpaisteessa niin kuuma.
Hauskaa juhannusta kaikille. Kerron sitten, kun se IPANA tulee. Suunnittelen jo nyt Mikan kanssa, kuinka se koulutetaan tavoille!
|
|
|
|
|
|
16.2.2008
Onpas taas aika vierähtänyt! Ja paljon tapahtunut. No, kerron ne kaikki tässä sitten kerralla.
Tosiaan, viimeeksi kerroin epäilyistäni, että joutuisin taas uimaan ja hierontaankin. No, nyt ainakin tiedän mitä hieronta on... Se on oikeastaan ihan kivaa! Olikin jo hiukan paikat jumissa, kun olen urheillut niin ahkerasti ja tapaillut kavereita koirapuistossa. Melkein jopa nukahdin siihen hierontaan, mut heräsin taas, kun sattui vähän. Mutta voisi sitä harkita toistamiseenkin.
Uimassa olen käynyt tässä välissä jo kolme (!) kertaa. Ihmiset kuvittelevat selkeästi, että se tekee mulle hyvää, mut mä en siitä ainakaan välittäisi. Varsinkaan nykyään, kun joudun uimaan ilman "pelastusliivejä". Mä kyllä oikeastaan kutsun niitä kelluntaliiveiksi, koska niiden kanssa on niin paljon helpompi uida, eikä joudu tekemään niin paljon töitä pinnalla pysyäkseen... Elämäni toinen kerta uimassa oli tosiaan tuon viime kirjoitukseni jälkeen. Se oli jo melko ok. Silloin sain uida vielä ne liivit päällä. Ja toki sitä uimista lievensi se, että sen jälkeen oli se hieronta. Noi ihmiset totesivat sen kerran jälkeen, että mä taidan olla puhdasrotuinen ratauimari. No en kai mä nyt lähde sinne keskelle allasta uiskentelemaan, ku siellä ei oo sitä seinää lähellä. Ja toisekseen, pääsen paljon vähemmällä, ku uin suoraa seinän vieressä, ei tule uitua niin paljon!
Seuraavan kerran kävin uimassa taas lakelandinterriereiden kanssa. Hauskoja pikkuotuksia... Silloin jouduin ekan kerran uimaan ilman niitä liivejä. Voi että, se oli rankkaa! Uin noin 15 minuuttia ja sen jälkeen en enää jaksanu. Ihmiset ihmetteli, et mikä mulle nyt tuli. No menkööt ite kokeilemaan sitä puolen tunnin uimista ilman kelluntaliivejä! Katotaan kuinka pitkälle pääsisivät... Almakin oli uimassa silloin. Se oli taas trimmattu. Noi ihmiset kävivät ostamassa Alman ihmisille sellasen trimmerin, josta mä en pidä laisinkaan. Onneks mun ei tartte sitä kestääkään! Mutta Alma oli vaihteeksi taas ihan koiran näköinen, näki ilmeet, korvan asennot ja kaikki, ni oli paljon helpompi jutella sen kans. Alma on muuten melkoinen vesipeto! Se otti mutkin kiinni sillä allasmatkalla, vaikka lähti mun jälkeen ja on paljon pienempi. Mut toisin kuin mä, Alma tykkää uimisesta.
Eilenkin mä kävin uimassa. Tällä kertaa mulla oli koko allas käytössä. Aina välillä mä päätin rohkaistua ja uida altaan poikki toiseen kulmaan missä ihmiset oli. Ihan sen takia, et olisin päässyt pois sieltä altaasta. No, reiluuden nimissä, kyl mä sain lepotaukojakin siinä puolen tunnin aikana. Mut sit ne vasta jekun keksivät. Mä kun en tietenkään millään olis menny altaaseen, ni ihmiset hakivat sitten possunkorvan. Ja sehän on mun suurinta herkkua! Sitten ne huijas mut sen avulla veteen. Voi että mäkin voin olla joskus tyhmä. Vaikka ei sitä musta vois kyllä uskoa... No, sain mä sen possunkorvan sit uinnin jälkeen. Kyllä mua taas ramas illalla. Ei oikein jaksanu liikkua mihinkään. Olin välillä kuulemma ihmisten tielläkin, mut en välittänyt!
Sitten vielä yks juttu. Mä olen taas kuullut ihmeellisiä. Ihmiset on kovasti puhuneet pennuista. Mulla on tällä hetkellä sellainen käsitys, et ne olis ottamassa mulle kaveria. Mua hiukan epäilyttää. Kuuleman mukaan se olis lakelandinterrieri ja vielä ulkomailta. Eihän se pieni pirpana edes ymmärrä mua, kun mä yritän komentaa, jos se on ulkomailta! Kunhan se on tarpeeksi pieni, niin mä suvaitsen sen. Ehkä. Katsotaan.
|
|
|
|
|
|
17.1.2008
Kuulin eilen, että Caro-afgaani täyttää huomenna perjantaina täydet 10-vuotta. Isot onnittelut täältäkin! Toivottavasti saat paljon luita ja muuta hyvää!
Kuulin tässä yks päivä, kun noi ihmiset puhuivat herätysjärjestelmistä. Pitäis kuulemma kehittää joku hyvä herätys-systeemi, kun eivät veinaa noihin herätyskelloihin herätä. Ja niitä kellojakin on jo kolme käytössä! Ette arvaa kuinka ne häiritsevät mun uniani! Ne puhuivat jostain valo- ja musiikkijärjestelmästä, mutta sitten kuulin, että mamma suunnitteli opettamaan mut herättämään ne ylös, esim. tökkäämällä nenälläni niitä poskeen. Mä keksin seuraavaks aamuks kyllä paljon tehokkaamman keinon! Aloin ulvomaan klo 6.15 aamulla! Heräsivät ongelmitta! Ja mikä parasta, mun ei tarvinnut liikkua sohvalta mihinkään, katsoin vain, että ne nousivat ylös, käännyin selälleni ja jatkoin unia! Aivan loistava idea. Ihmiset eivät kyllä olleet kovin innoissaan... Mutta heräsivät ainakin!
Mä keksin tässä yhtenä päivänä toisenkin jutun. Mä olen ollut viime aikoina todella kekseliäällä päällä! Ihmiset pyytävät multa aina tassua ennen kuin mä saan mitään hyvää. Annan yleensä joko oikeaa tai vasenta tassua, mitä ne nyt aina tahtovatkaan. Useimmiten ne tahtovat ensin toisen ja sitten toisen tassun. Mä päätin tässä yhtenä päivänä nopeuttaa sitä possunkorvan antamista ja päätin antaa molemmat tassut yhtä aikaa. Tuli kyllä tosi nopeasti se possunkorva! Miks ne pitää antaa vuorotellen ja hukata hyvää nautiskeluaikaa siihen, kun ne voi antaa yhtä aikaa! Ihmisten mielestä se oli tosi hauskaa, mun mielestä vaan kätevää!
Mä kuulin muuten huhuja, et mä joutuisin taas uimaan. Toivotaan, että kuulin väärin! Sitten mä kuulin myös, et joutuisin samalla hierontaan. Mitäköhän se on... No, kerron sitten, jos näin tulee käymään, että joudun uimaan ja hierontaan!
|
|
|
|
|
|
14.1.2008 Moikka moi kaikille!
Mä olenkin jo iso poika nykyään! Täytin viikko sitten sunnuntaina huimat 4-vuotta! Mulla on ollut niin kamalasti noita synttärikiireitä, etten ole kerinnyt kirjottamaan tänne ollenkaan. Sain paljon possunkorvia ja muita herkkuja synttäripäivänä. Nyt mun sitten pitäisi kuulemma alkaa käyttäytymään kuin aikuiset. Mitä se sitten tarkottaakin... Toi emäntäkin just kerto, että me airikset ollaan lapsia hautaan asti. Se sen Dixi-airiskin oli kuulemma tosi lapsi aina silloin tällöin vielä vanhoilla päivilläänkin. Mutta mitä sitä turhaan nipottamaan ja ottamaan asioita vakavasti. Leikkimielellä ja huumorilla ne menee paljon helpommin! Ja oikeasti, mä olen huomannut, että kun hiukan pelleilen, saan tahtoni läpi. Pikku hiljaa olen kyllä alkanut jo ymmärtämään, että liika pelleily on pahasta. Sitten ei saa mitään namipaloja... Aika tylsää...
Me saatiin mamman kanssa vihdoinkin noita kuviakin käsiteltyä siitä Ossista. Vielä sitä ei onneksi ole täällä näkynyt, toivottavasti se ymmärtääkin pysyä poissa. No, ne kuvat on tossa alla. Ymmärtänette ehkä niiden perusteella mun inhon...
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
30.12.2007 Onnellista uutta vuotta kaikille!
Olipas joulu… Mitä kaikkea noi ihmiset taas keksivätkään mun pään menoks. Ensiksi oli Alma ja Salli 4v. kylässä. Melko rasittavia molemmat… Ne oli tulleet vielä täysin mun arvaamatta, kun olin lenkillä. Noh, seuraavaksi kun ajattelin, että nyt voi rauhassa toipua siitä rasituksesta sen päivän, niin sitten ne toi tuon VALTAVAN kuusen karahkan tohon olohuoneesen! Mä ihmettelin, et jopa on laiskoiks tulleet, kun eivät enää edes koirapuistoon viitsi viedä katsomaan kuusia, et kuusi pitää tuoda jo sisälle, et saan nostaa kinttuani. En mä siihen kyllä kinttuani nostanu, en olis uskaltanu niiden uhkailujen takia, mitä noi ihmiset esitti…
Mutta ette ikinä arvaa mitä sitten tapahtui! Mä olin päivähoidossa ja ihmiset sanoivat lähtevänsä kauppaan. Mikäs siinä ajattelin, mä vahdin täällä joulukinkkua ja ihmiset ostaa mulle lahjoja, sopii mulle! Mut eikä ne missään kaupassa käyny! Tai noh, kai ne kävi… Mut sen lisäks ne kävi jossain muualla ja toivat sellasen pienen 5-kuisen Ossi-airiksen meille kylään. Voi jestas sentään! Oli mulla vahtimista, kun se Ossi-tonttu kerkes joka paikkaan eikä ollu hetkeäkään hiljaa. Se piti mua selkeesti idolinaan, matki kaikessa, mikä toki sopi mulle. Mutta liika on jo liikaa! Onhan se hienoa, että joku ihailee mua niin ehdottomasti, mutta se, että se vielä yrittää koko ajan mennä ottamaan MUN leluja ja kaikkea. Se on jo liikaa. Onneks noi ihmiset päästi mut aina välillä makuuhuoneen puolelle rauhaan siltä riiviöltä! Ja et se riiviö laitettiin välillä nukkumaan häkkiin. Se helpotti mun oloa kummasti.
Joulurauha julistettiin, mutta mulla ei ollu siitä tietoakaan. Pikkusintti oli ja pysyi. Onneks noi ihmiset tajus, et mullekin pitää julistaa joulurauhan ja ilmoittivat, että Ossi-lainatonttu on todellakin vain lainassa ja että se lähtee kotiin. Mä olin odottanut sitä hetkeä jo siitä asti kun se riiviö tuli! Pahasti noi ihmiset kyllä puhuivat, et se vois tulla joskus toistekin kylään. Ja jopa koko viikonlopuks! Sen jälkeen mä kyllä tarvitsen kuukauden hermoloman…. Ihmettelen vain, että miten se Ossi meille oikein tuli: ihmiset sanoivat vieneensä Pirjo-kasvattajalle joulukukan ja vastineeksi saaneensa Ossin lainaan. Olisivat ihmeessä jättäneet sen kukan viemättä sanon minä!
No ihmiset veivät Ossin takas kotiinsa tai sitten ne oli käyneet vaihtamassa sen sellaseen ihanaan isoon karvapalloon, joka pitää hassua ääntä! Tällä kertaa loistava vaihtokauppa! Me mentiin hetkeksi lepäämään ja sitten mentiinkin syömään! Oli kyllä kaikkia herkkuja ja mäkin sain osani, kinkkua, laatikoita, kalaa. Ruoan jälkeen olikin lahjojen vuoro. Ai että oli kivoja lahjoja, luita, leluja ja makupaloja. Mä sain sellasen pienen oranssin hipon Carolta ja Lotelta, se on niin söpö. Mulla onkin sellanen hippo jo isommassa koossa.
Joulu meni siinä nukkuessa, syödessä ja taas nukkuessa. Käytiin me sitten Joulupäivänä taas katsomassa Sallia ja Almaa. Ja taas mä sain lahjoja. Mä osasin ihan ite ne avatakin, ku olin sitä jo harjotellut. Mut Alma oli kuulemma niin blondi, et sitä piti auttaa avaamisessa. Sen kyllä uskon…
Oli kyllä koettelemus se Ossi… Voi jestas sentään… Ihmiset uhkaili, et ne olis tuonu kaikki Ossin 5 kaveriakin meille. En kyllä usko, että niidenkään mielenterveys sitä kestäis… Onneks!
|
|
|
|
|
|
17.12.07
Nyt on kyllä ollut niin paljon menoa ja meininkiä viime aikoina, ettei ole edes kerinnyt tänne kuulumisia kirjoitella. Ollaan käyty koirapuistossa leikkimässä useampana iltana, viime viikonloppuna tapaamassa "serkkujani" Caroa ja Lottea ja eilen trimmauksessa Pirjolla. Kahdesta ensimmäisestä tekemisestä tykkäsin kovastikin, mutta se viimeinen ei ollut kovinkaan mieleeni...
Puistossa olen tutustunut viime aikoina tosi moniin uusiin tuttavuuksiin, mukavia kaikki! Kyllä oon väskä yleensä sen jälkeen, kun lähdetään sieltä kotiin. Väsynyt vasta olin sunnuntaina, kun lauantaina käytiin Sammatissa tapaamassa sukulaisia. Siellä oli kaikki eli aussitytöt Nasta ja Muska, afgaaniherra Caro ja staffityttö Lotte. Kaikkien muiden paitsi Loten kanssa ollaan jo ihan hyviä tuttuja. Lotte on kuulemma niin ärhäkkä rouvashenkilö, ettei noi ihmiset oo uskaltanu päästää häntä mun luokse. Mutta ne oli unohtanut mun gentlemanni-käytöstavat vanhempien rouvashenkilöiden kanssa! No joo, osuutensa tohon gentlemanni-ilmiöön on kyllä Muumilla: enhän mä uskaltanu liikahtaakaan, jos Muumi oli huonolla tuulella... Muumia piti aina vähän jekuttaa...
No juu, mutta takaisin tähän päivään. Tai siis viikonloppuun. Päästiin sitten vihdoin iltapäivällä sinne Sammattiin, mä olin sitä odottanut jo perjantai-illasta asti, kun kuulin siitä. Ensiks mä näin Caron; ja luulin et se tulee varastamaan meidän auton! Piti sille sitten ilmoittaa, että kuka sen auton omistaa... Noh, kyllähän se sitten usko ja pakeni sisälle. Joskin kaikki muutkin meni sisälle ja mä jäin autoon. Ne kai kahvitteli siellä hetken, mut sit noi ihmiset tuli taas ulos ja päästi mutkin ulos. Ja heti vapaaks! Voi hitsi mä ajattelin, et nyt tää poika juoksee! Sitten tuli Carokin ulos. Ja ohhoh, olipa se iso! Ei sille uskaltanut edes pullistella, mä olisin varmaan jääny toiseks... Vähän aikaa siinä sitten ihmeteltiin toisiamme, mut sitten päästiin juoksemaan. Jestas se Caro juoksi kovaa! Mulla ei ollu mitään jakoa siihen vauhtiin, vaikka Caro onkin jo 10-vuotias... Kyllä oli menoa! Sitten Caro meni sisälle ja mä vähän aikaa siinä ihmettelin, et nytkö tää hauskuus loppu. Mut sit mäkin pääsin sisälle ja siellä oli mun ihanat kullanmurut, Muska ja Nasta! Voi että oli heitäkin kiva nähdä pitkästä aikaa! Nasta vähän pelkää mua, tai mä kyllä ajattelen sen siltä kantilta, et Nasta yrittää olla vaan vaikeasti tavoiteltava... Muskaa saa hiukan varoa, hänkin kun on sellainen vanhempi rouvashenkilö, joka osaa antaa hammasta. Pitää sillekin aina näyttää näitä mun gentlemannin elkeitä! Vähän aikaa siinä haisteltuamme ja Caron kanssa kierreltyämme, mä jouduin taas ulos. Ihmettelin taas, et mitäs nyt, kaverit jäi sisälle. Sitten sieltä ovesta saapui Lotte. Ihastuttava staffi-rouva. Eikä hän ollu ollenkaan ärhäkkä, tai noh, pitihän häntä vähän varoa... Mutta onneksi hän varoitti pysymään kunnolla!
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kyllä väsytti ton reissun jälkeen... Mutta tänään vasta väsyttikin. Mamma kertoi sunnuntaina, että huomenna mennään Pirjolle. Mä ajattelin, et JEEJEE, kiva nähdä Pirjoa pitkästä aikaa! Mutta kuinkas siinä kävikään.... Me päästiin eilen sinne, niin mä jouduin trimmipöydälle! Kyllä siinä kerkesi jo muutama ärräpääkin lentää (äänettömästi kylläkin...), kun tollasen tempun tekivät! Onneks se Jussi, joka mua trimmas oli mukava. Ja sitten siellä oli tosi hauskoja pikku-airiksia. Jestas mikä pyörremyrsky, kun ne tulivat illalla sisälle. Mä jo ihmettelin, et mitä täällä tapahtuu! Toisaalta, sitten tuli mieleen omat lapsuusajat ja mä olisin halunnut mukaan menoon!
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
6.12.07 Hyvää itsenäisyyspäivää!
Mä sain vihdoin viimein muokattua videon siitä uintipäivästä. Jos joku on puhunut, että mä en osaa uida, se oli pelkkää panettelua. Alla olevasta videosta voitte todeta, että mä osaan uida!
Mutta sitten asiaan. Me oltiin eilen juhlistamassa itsenäisyyttä ja katsomassa Helsingin keskustassa sitä ilotulitusta. Ekaks kyllä piti autossa avata ääni, jos siellä oli joutunut laulamaan. Otin sävellajin ohi ajavien paloautojen äänestä. Ja hyvinhän se ääni aukes! Sitten kun päästiin sinne Töölönlahden rantaan oli vielä aikaa siihen ilotulituksen alkuun, niin ajattelin piristää muidenkin päivää ja vähän laulaa, jotta päästäis juhlatunnelmaan. Taas meni sopivasti paloautoja ohi, niin sain hyvin siitä sävellajin! Ja sitten lauloin, mun mielestä oikein kauniisti. Ja sitä mieltä oli suurin osa muistakin!
Alkoihan se ilotulituskin. Hiukan ihmettelin niitä valoja, hiukan pelkäsinkin, kun olivat niin kirkkaita. Mutta ei mua se pauke häirinnyt, ihan normaaliahan se on! Linnut pelkäsivät kyllä kovastikin sitä ilotulitusta, lensivät pakoon ja kovaa. Yks sorsapariskunta tuli ihan siihen meidänkin lähelle, hitsi kun ei toi emäntä päästänyt mua niitä lähemmin katsomaan! Mut oli kyllä kiva käydä pitkästä aikaa keskustassa! Niin paljon ihmisiä ja muitakin koiria!
Ilotulitus oli kyllä hieno, mutta kesti melko vähän aikaa. Käytiin sen jälkeen ostamassa mulle uusi hiiri, jotta saan paremmin tehdä näitä tietokonehommia. Mä yritin samantien kotiin päästyämme avatakin sitä laatikkoa, mut ei noi ihmiset antanu. Mä kuulemma saattaisin hajottaa sen. En ymmärrä.
No ei se mitään, tässä kuitenkin video siitä ilotulituksesta!
|
|
|
|
|
|
25.11.07
Mä oikeasti tiesin eilen, että jotain tapahtuu. Mä en vaan tiennyt vielä mitä. Kovasti noi ihmiset uimisesta ja pienistä koirista puhuivat, mutta mulla ei ollut pienintäkään hajua siitä, mitä noilla ihmisillä oli mun pään menoks.
Autoon pakattiin mun häkki, pikku häkki ja reppu, jossa oli pari lelua, makupaloja ja mun nallepuku. Sitten lähdettiin ajelemaan ja mentiin ihan väärään suuntaan, sillä mä en enää tuntenut maisemia. No, jonkin aikaa ajettuamme tulimme jonkin rakennuksen pihaan. Mä näin, että siellä oli vieraita koiria, joita mä olisin tietty halunnut mennä moikkaamaan, mutta ihmiset jätti mut autoon. Ne oli jonkin aikaa pois, mutta sitten ne tuli takas ja ottivat mutkin mukaan. Ja sitten sinne tuli pikkukoiria, joista nuo oli mua varoitellut eli LAKELANDINTERRIEREITÄ! Ja PALJON! Ne kovasti yritti isotella mulle, mut siitähän ne on ihania! Mut pitää niitä välillä vähän varoakin, koska ne on niin nopeita, ihan niin kuin Muumikin oli.
Kun kaikki olivat tulleet, mentiin sisälle ja se vasta olikin pelottava paikka. Hiukan liukas lattia, mut onneks ihmiset tajus pystyttää mun häkin, ni pääsin sinne ihmettelemään sitä paikkaa. Ihmettelin sitä paikkaa sen aikaa, kun ihmiset kävivät jossain muualla. Mut sit ne otti mut pois häkistä, mentiin siihen seinän taakse ja voi kauhistus! Siellä oli sellanen iso aukko lattiassa, jossa oli VETTÄ. Ja se oli ihan täynnä vettä! Ja sitten ne pukivat mulle sellaset hassut liivit päälle ja kastelivat. Siinä vaiheessa mä kyllä arvasin, että tästä ei hyvää seuraa...
Eihän siitä seurannutkaan. Ne pakottivat mut sinne veteen ja mä jouduin uimaan! Kamalaa. Ja vielä useampaan kertaan, allasta edes takas. Ja aina kun mä pääsin pois sieltä altaasta, ni taas ne laitto mut sinne takas! Eikö oo ilkeitä ihmisiä! Mä niin en tykkää vedestä. Mut sit mä tajusin, mitä ne ihmiset hakee: eli jos mä uin nätisti sitä allasta päästä päähän, ni mä ehkä pääsen sieltä pois! Sitte mä päätin skarpata ja uida sen nätisti ja mä olin oikeassa! Mä pääsin sieltä pois!
Kuivauksen jälkeen laitettiin nallepuku päälle, käväistiin ulkona ja tultiin takaisin, mä tiesin, että mä en enää joudu veteen, joten tiesin, että voin tulla takas sisälle. Ja siellä ne leikit vielä vaan ui! Ihmeellisiä otuksia, sillä lähes kaikki niistä tykkäs siitä uimisesta eikä olis millään sitä lopettanu. Mut noi pikkukoirat on muutenkin hiukan hassuja... Niistä ei ikinä tiedä.... Mut onneks mä selvisin tuosta koettelemuksesta ja toivotaan, ettei mun tartte mennä sinne enää uudestaan, mutta pahoin pelkään, että noilla ihmisillä on toinen mielipide... Katsotaan.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
Marraskuu 2007
Vihdoinkin nuo ihmiset saivat laitettua nää masiinat siihen malliin, että näitä meidän esittelysivuja voidaan taas ylläpitää! Eli hei taas kaikille!
Minä jatkan tätä Muumin aloittamaa tietä ja kerron kaikista mahdollisista jutuista, mitä meidän ihmeellisessä maailmassa tapahtuu. Muumin piti tulla kirjoittamaan itse, mutta valitettavasti Muumi sairastui ja siirtyi pilvien päälle metsästämään... Joten mä yritän jatkaa tällä Muumin tiellä.