Big Lady´s Private Eye
"Nero"
Synt. 6.1.2004
Isä: Jokyl Unison from Tintara
Emä: Big Lady´s Quicksilver
Nero tuli meille heinäkuussa 2004. Olimme käyneet Hjelmin Pirjon luona muutamia kertoja kevään aikana ja aina ihasteltiin pentuja. Vanhempani olivat kuitenkin kieltäneet minua ottamasta enää yhtään eläintä lisää, mutta airiksen pennut olivat jääneet kaihertamaan mieleeni. Osittain Neron ottaminen oli hetken mielijohde, mutta toisaalta taas harkittu päätös. Kesällä sitten katsoin sellaisen hetken, että minulla oli kaksi vapaapäivää. Ajoin Pirjolle ja takaisin tulin airiksen kanssa. Vanhempani olivat mökillä ja ajoinkin sinne seuraavana iltana. Nero oli alusta asti koko perheen kaveri.
Luonteeltaan Nero on hyvinkin rauhallinen, lukuun ottamatta tietysti pakollisia riehumiskohtauksia. Meidän pikkukoiriin verrattuna Nerolla on myön ihanteellinen hermorakenne sikäli, että sen voi viedä ihan mihin tahansa eikä se siitä paljon hätkähdä. Toisaalta Nero on niin omatahtoinen, että jos joku juttu ei kiinnosta, niin sitä ei pakottamallakaan siihen saa. Asian täytyy kiinnostaa tai sitten sitä ei tehdä. Tähän asti suurin haaste tämän koiran kohdalla on ollut keksiä, mikä on "se juttu", jolla Neron saa innostettua tekemään sitä mitä ihmiset haluavat. Ja sitä juttua ei vielä olla keksitty, koska Nero "jäätyy" täysin, jos tulee joku sellainen uusi juttu tai sellainen, mitä hän ei halua tehdä... Mutta haastettahan koirassa olla pitää!
Neppulan suosikkijuttuja ovat siankorvat ja koirapuisto. Oikeastaan myös eläinlääkäri, sillä eläinlääkäriin mennessä Nero on yhtä innoissaan kuin päästessään koirapuistoon. On oikeastaan piristävää vaihtelua viedä vaihteeksi sellainen koira lääkäriin, joka ei laita kaikin mahdollisin keinoin vastaan...